Adressi ja surukukat

Suruksemme nukahti ikuiseen uneen, monille kovin rakas ihminen tuossa joulukuun alussa. Hautajaiset oli nyt tammikuussa ja kun tämmöinen kovasti tekevä ihminen olen, tein sitten itse adressin ja surukimpun hautajaisiin. En tiedä mitä kaikkia kultaisia perinnesääntöjä rikoin tekeleilläni, mutta kun on viimeinen tilaisuus tehdä jollekulle ihanalle ihmiselle jotain, niin otin riskin. Järkyn huonoja kuvia sain mun kännykällä. Kiireessä ei kuitenkaan tullut kaivetuksi järkkäriä kaapista.

Adressin kansi:

Adressin sisäpuoli (Muistoruno, jne sutattu pois näkyvistä):

Kukat oli siinä mielessä jännät tehdä, että en todellakaan ole mikään floristi. En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa kukkalaitetta. Pari tavallista kimppua vaan. Kun ajattelin edesmennyttä ihmistä, toivoin voivani tuoda niissä esiin sen persoonan, jota hän meille eläessään osoitti. Halusin hänelle sydämen, sillä hän oli sydämellinen ihminen. Toivoin jotain vaaleanpunaista, vahvaa ja samalla haurasta. Että se olisi vähän kuin kesäinen lämmin halaus koko juttu.  Kukkakaupasta, tai oikeastaan kolmesta sain koottua mukaani sellaiset kukat ja värit, jotka sopivat ajatuksiini. Kieli keskellä suuta sitten aloin hommiin...  Tässä tulos:

Ihan mikään miniatyyri tuo ei ole, vaan kuvassa kukkien alla on meidän pirttipöytä. :) Kun puolisoni hyväksyi tämän tekeleen yhdeltä istumalta, niin ei tarvinnut turvautua varasuunnitelmaan, jossa olisimme tilanneet kukat ammattilaiselta. Tämmöistä tällä kertaa. :)